Pitäisi varmaan hävetä tai jotain, kun ei ole pitkään aikaan tullut kirjoiteltua. On vain yksinkertaisesti ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt. Koulussa on kuitenkin sujunut ihan mukavasti.
Sisätautipropedeutiikan kurssi oli ja meni. Kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen kurssi, jossa käytiin läpi yleisimpiä tutkimusmenetelmiä ja päästiin jopa tekemisiin potilaiden kanssa. Kurssi oli jaoteltu niin, että kaikki elinjärjestelmät tuli käytyä läpi ja kuhunkin käytettiin joko yksi tai kaksi päivää. Teemoja olivat mm. sydän- ja verenkiertoelimistö, hengityselimet, vatsaontelon elimet, tuki- ja liikuntaelimet, hermosto, erityselimistö, ja rinnat + eturauhanen. Liäksi opeteltiin ottamaan anamneesi eli potilaan esitiedot. Sydämen auskultointi oli itselleni se ylivoimaisesti hankalin asia, kun kaikki äänet vain tuntuivat kuulostavan täysin samoilta. :D Yksi kurssin parhaista jutuista oli mielestäni kuitenkin se, että pääsin keskustelemaan potilaiden kanssa...viroksi! Pelkäsin nimittäin suhteellisen paljon, ettei siitä tulisi yhtään mitään. Usein käytetyt ja tarpeelliset fraasit oppi kuitenkin äkkiä ja potila ymmärsikin yllättävän hyvin. Se oli todella kiva huomata. Kyseinen kurssi oli myös ensimmäinen, joka meillä oli uusien klinikkaryhmien kanssa. Meillä on ihan loistava ryhmä! Yhdeksän opiskelijan ryhmä on mielestäni ehkä vähän liian iso, koska kaikki eivät mitenkään ehdi tutkimaan jokaista potilasta ja kaverin selän takaa kurkkiminen on joskus vähän työlästä (oman haasteensa tuo toki myös tämä huikea rungon mitta :D). Uskoisin, että yhdeksän opiskelijaa plus opettaja eivät ole myöskään potilaille miellyttävin mahdollinen kokemus. Kurssi päättyi kokeeseen, jossa jokaiselle opiskelijalle annettiin oma potilas, joka tutkittiin ja haastateltiin ensin itsenäisesti, ja jonka jälkeen opettaja tarkkaili vierestä, miten osaat hänen määräämänsä tehtävän/tutkimuksen suorittaa. Minulla kävi taas tuuri ja oma potilaani oli tutkimuksessa juuri, kun koe oli alkamassa, joten jouduin tutkimaan opettajalle oudon potilaan, jonka tilasta ei oikeastaan minkäänlaista etukäteisinformaatiota ollut. No läpi se kuitenkin meni :D
Seuraavaksi oli vuorossa urheilulääketieteen ja laboratoriolääketieteen kurssit. Urheilulääketieteessä tutustuimme urheilijoiden kunto/rasitus yms testeihin ja kuntoutukseen. Saimme tutkia toisiamme ja esim. EKG:tä pääsimme myöskin toisiltamme ottamaan. Kurssi oli ihan mukava ja leppoinen, varsinkin kun opettajat olivat varsin mukavia. :)
Laboratoriolääketieteen kurssi oli niinikään lyhyt, mutta kiva. Kurssin aikana käytiin läpi tarkemmin virtsan ja veren tutkimista, ja mitä kokeista voidaan saada selville. Myös muita näytteitä sivuttiin lyhyemmin. Pääsimme myös ottamaan verinäytteitä toisiltamme (kunhan ensin olimme kokeilleet muovisen "harjoittelukäden" avulla) ja tutkimaan mikroskoopilla omaa vertamme. Se oli itseasiassa todella kivaa! Tuli aidosti hyvä mieli, kun verikokeen otto sujui niinkin hyvin vaikka toki mukana oli myös amatöörin käsien tärinää ja sähellystä, mutta pääasiahan on, että verta saatiin purkkiin ja potilas selvisi tilanteesta ilman suurempia fyysisiä ja henkisiä traumoja :D Veren mikroskopointi oli kiehtovaa lähinnä siksi, että oli hassua miettiä, miten ne miljoonat ja taas miljoonat pienet solut pitävät meitä hengissä. Teki melkein mieli kiittää niitä pieniä ja reippaita punasoluja siitä, että saan happea ja monenmoisia leukosyyttejä pahoja bakteereja ja viruksia vastaan taistelemisesta! :D Kyllä ihmiskeho on ihmeellinen! On etuoikeus saada tehdä sen parissa töitä :) Lisäksi pääsimme tutustumaan yliopiston laboratorioon, joka oli iso ja meluinen paikka...täynnä uskomattomalla vauhdilla ja ammattitaidolla työtään tekeviä hoitajia ja lääkäreitä. Kiitos heille!
Sellaista siis on kevääseeni kuulunut tähän asti. Tällä hetkellä olen Suomessa ja Tarttoon olisi tarkoitus palata taas ensi viikoksi. Tuolloin vuorossa olisi traumatologiaa. Tästä lähtien yritän löytää myös aikaa kirjoitella enemmän :)
